Paluulippu ja viime viikon kuulumiset

Ostin tänään paluulipun. Olen nyt ollut täällä vähän yli neljä viikkoa enkä keksi enää mitään erityistä kirjoitettavaa (tai kuvattavaakaan). Paluu ei juurikaan ole mieleeni mutta kai se vähän niin kuin täytyy. Paluu tapahtuu kahden viikon kuluttua.

Oltiin viikonloppuna taas mäessä. Lunta satoi suhteellisen sakeasti, mutta se ei menoa haitannut, päinvastoin oli paljon hauskempaa. Mulla ainakin oli. Kaipa sitä voisi kutsua jopa oikeaksi lumilautailuksi. Sain myös ensikosketukseni kunnon putskuun, vaikka ei sitä mun laskemista voi puuterilaskemiseksi kutsua. Pompin kinoksissa aika innoissani varsinkin, kun kuultiin, että Enni Rukajärvi oli voittanut hopeaa! Tehtiin yksi nousu myös Hochwurzenin huipulle, mutta sieltä alastulo oli aika rankka, koska rinne oli pitkä, aika jyrkkä ja tosi muhkurainen kaikesta ekstralumesta.

Viime viikko meni muuten aika vauhdilla suomalaista vierasta viihdyttäen. Tosin taisi enemmän olla mulle viihdykettä, kun sai seuraa päiviksi hehe. Tuli myös käytyä pariin otteeseen lempparikahvilassani täällä.

Artisan on pieni viehättävä kahvila/bistro vähän sivummalla Schladmingin keskustasta (poissa turistirysistä). Heidän periaatteensa on tarjoilla ruokaa vähän eri puolilta maailmaa ja aika kasvispainotteisesti. Sieltä saa myös oikeaa cappuccinoa oikeasta kahvikoneesta! Kaikki tehdään itse asiakkaitten silmien alla, huoneessa tuoksuu itämaiset mausteet ja sieltä voi myös ostaa itämaisia sisustusjuttuja, mausteita, koruja ja sen sellaista.

Juttelin omistajien kanssa, kun huomasin, että tarjoavat suomalaista glögiä! Löytyy alkoholilla ja ilman. Sanoivat etteivät ole koskaan maistaneet oikeaa glögiä, löysivät vaan netistä ja kehittivät reseptin. Siistiä! Olivat tosin käyneet Suomessa, kun oli halvalla päässyt RyanAirilla. Tiedän, Suomi ja halpa harvoin kuuluvat samaan lauseeseen. Juteltiin siinä sitten tovi ja kyselivät multa mitä teen täällä. Kysyivät myös mikä olisi perinteistä suomalaista ruokaa. En oikein keksinyt mitään. Olisi kyllä siistiä viedä sinne jotain ideoita, mitä voisivat tehdä. Ajatuksia, ehdotuksia otetaan vastaan (jos tätä joku lukee)!

Täytyy kyllä vielä käydä syömässä ja kahvittelemassa siellä, että saisi leimakortin täyteen. On vaan alkanut piheys iskeä näin loppupuolella reissua. Toki vallitseva työttömyyskin liittyy vahvasti tämän hetkiseen kitsauteeni..

Suunnitelmissa vielä ainakin käydä tsekkaamassa paikallinen uimahalli/kylpylä, ostaa tuliaiset (onko muuten halpiskosmetiikkatoiveita/tarpeita?), käydä vielä mäessä ja kai vaan fiilistellä loppuaikaa. Reissu päättyy Zürichiin, jossa vietetään Joonaksen kanssa vika viikonloppu. Sitten Joonas tulee takaisin Schladmingiin ja mä lennän Suomeen.

Perseestä.

Hiihtoloma-aika ja laskettelijoita riitti lauantai-iltapäivällä. Huomaa Planain ensimmäinen kabiini (vaimiksnoitasanotaan) sekä maailmanmestarilehmä.

Retardi juhlii Ennin hopeaa ja iloiset laskunaamat. Huomaa kuvassa yksisarvinen ja taidekummitussuksija.

Glögi listalla (aika suolainen hinta alkoholittomalle) sekä kaakao Artisanissa.

Do a deer a female deer

Lähdin Sound of Musicin innoittamana Salzburgiin. Junalippu maksoi suuntaansa vajaa pari kymppiä, ja matka kesti reilun puolitoista tuntia. En oikeastaan tiedä Salzburgista muuta kuin ne perinteiset "Mozart syntyi täällä" ja "Sound of Music kuvattiin täällä" -faktat, joten lähdin aika pitkälti takki auki samoilemaan pitkin Salzburgin katuja.

Aamuinen junamatka sujui maisemia ihaillen. Komiaa oli.

Juna-asemalle saapuessa mulla ei ollut mitään hajua mihin suuntaan mun pitäisi lähteä kävelemään päästäkseni mestoille. CityMaps2Go-sovellus tuli täällä todella tarpeeseen. Sovelluksella pystyy siis lataamaan offline-karttoja ja niistä näkee kaikki nähtävyydet, kaupat, ravintolat yms. Haahuillessani eteenpäin päätin pysähtyä kahville ja aamupalalle. (En ole muuten vielä saanut kunnon cappuccinoa mistään. Kaikki on ollut tuota suoraan koneesta kahvia.)

Tunnistatko rappuset? Sattumalta törmäsin ja Do Re Mi Fa -rappuset ne siinä! 

Koska en oikein tiennyt mitä kannattaa nähdä, kävelin vain sen suurempaa suunnitelmaa. Luin funikulaarista, joka menee ylös linnakkeelle. Fiksuna ajattelin etten halua 11 euron hissilippua, koska en edes tiedä mitä ylhäällä on. Vierestä lähti kuitenkin rappuset ja kelasin kävellä niitä vähän ylöspäin. 

Jatkoin kävelyä (kiipeämistä), kunnes päädyin ylös linnakkeen juurelle vain huomatakseni, että sisäänpääsy maksaa 8 euroa. Oli vähän huijattu olo. Ehkä olisi kannattanut selvittää mitä ylhäällä on ja mitä kannattaa maksaa. Sainpahan liikuntaa. Maksoin kuitenkin kiltisti ja menin sisään turisteilemaan.

Festung Hohensalzburg oli käytännössä tosi iso museo. Löytyi keskiaikaista miekkaa ja pöytää sekä kuninkaallinen sisähuussi. Oli historiaa ja faktaa ja muuta aika tylsää. Olihan paikka komea, mutta ehkä pitäisi olla kiinnostunut että jaksaisi kiertää koko mestan. Mutta siellä oli ilmainen Wi-Fi!

Takaisin alas käveltyäni (kävelysisäänpääsylippuun luonnollisesti kuului myös alas käveleminen...) päätin etsiä ruokapaikan. Etsimiseen meni noin kaksi tuntia ja löysin itseni Burger Kingistä. Siellä paikalliset romaninuorisolaiset yritti pummia multa ranskalaisia, joten great success. Olin kylmissäni, vitutti huono ruokailukokemus ja jalkoja särki, joten halusin nyt tosissani päästä lämpimään istumaan. Löysin turistikadun sivukujalta viehättävän kahvilan, jossa pitkätukkainen tarjoilijasetä tarjoili pelastuksen.

Kuumaa kaakaota kermavaahdolla, tietysti, sekä höyryävän kuuma(!) juustokakku! Istuin varmaan tunnin kahvilassa, luin vähän kirjaa ja meinasin nukahtaa.

Kaakaohetken jälkeen käppäilin vielä vähän turistikadulla ja käväisin muutamassa kaupassa. Juna-asemalle kävelin joenvartta pitkin illan hämärtyessä ja lintujen laulaessa. Oli aika keväinen fiilis. Junan lähtöön oli vielä aikaa, joten poikkesin aseman vieressä olevaan ostoskeskukseen. Iltapimeällä aseman alue oli muutenkin aika kuumottava, joten en liiemmin halunnut hengailla siellä. 

Ostarin ovella törmäsin tyttöön, joka kyseli osaanko englantia ja kuuntelenko rockmusiikkia. Selvisi, että tyttö oli virolainen ja yritti myydä bändinsä levyä. Olivat kuulemma soitelleet mm. Metallican sekä muiden aika kovien bändien kanssa (...) ja nyt tarvitsivat tukea kiertueeseen. Kerroin olevani Suomesta ja tyttö oli ihmeissään, että mitä täällä teen. Levyä en kuitenkaan ostanut mutta toivottelin onnea. 

Sisällä ostoskeskuksessa huomasin ystäväni Burger Kingistä ja yritin incognitona kävellä ohi. New Yorkerista ostin hätäiseen jonkun rätin ja painelin takaisin juna-asemalle. 

Kaiken kaikkiaan Salzburg oli nätti kaupunki, mutta jätti jotenkin kylmäksi ainakin näin päivän vierailun jälkeen. Jäin kaipaamaan jotain paikallista, jotain urbaania, hipsteriä. Nyt kaikki oli turistimeininkiä, shoppailumahikset lähinnä kallista euroryysyä, kultaa ja Mozartin kuulia. 

Jogurtista asiaa

Päivät kuluvat enemmän tai vähemmän tekemättä oikeastaan mitään. Mitään fiksua ainakaan. Eilisen vietin koko päivän kotona. Kuulostaa ehkä karulta ja saamattomalta - sitä se onkin. Mutta ei siitä sen enempää. Viikonloppu vihdoin käsillä: huomenna toivon mukaan ekaa kertaa mäkeen (iik) ja illalla toivon mukaan viiniä, lisää viiniä, ehkä bisseä ja baariin (iik).

Mutta nyt päivän varsinaiseen aiheeseen. Teen tikusta asiaa ja kirjoitan jogurtista. Toinen asia mitä rakastan Itävallassa (sekä Sveitsissä ja Saksassa) on jogurtit sun muut rahka/vanukasherkut. Suurelle jogurttien ja vanukkaiden suurkuluttajalle paikalliset maitoherkut on yksi parhaista asioista mitä tiedän.

Löytyy kirsikkaa, panna cottaa, stracciatellaa, kahvia sekä perinteisiä mansikka-marja-hedelmä-sekoituksia. Oma suosikki on kuitenkin suklaa, mitä ei Suomesta saa. Tosin täällä Itävallassa en ole nähnyt ihan niin hyvää suklaajogurttia kuin Sveitsissä. Jogurtit täällä on ihanan pehmeitä, kermaisia ja rahkaisia - parasta! Valikoimaa jogurttihyllyllä riittää enkä ole läheskään ehtinyt maistaa vielä kaikkia. Täytyykin tänään kipaista kaupasta hakemaan uutta satsia erimakuisia jogurtteja.