Paluulippu ja viime viikon kuulumiset

Ostin tänään paluulipun. Olen nyt ollut täällä vähän yli neljä viikkoa enkä keksi enää mitään erityistä kirjoitettavaa (tai kuvattavaakaan). Paluu ei juurikaan ole mieleeni mutta kai se vähän niin kuin täytyy. Paluu tapahtuu kahden viikon kuluttua.

Oltiin viikonloppuna taas mäessä. Lunta satoi suhteellisen sakeasti, mutta se ei menoa haitannut, päinvastoin oli paljon hauskempaa. Mulla ainakin oli. Kaipa sitä voisi kutsua jopa oikeaksi lumilautailuksi. Sain myös ensikosketukseni kunnon putskuun, vaikka ei sitä mun laskemista voi puuterilaskemiseksi kutsua. Pompin kinoksissa aika innoissani varsinkin, kun kuultiin, että Enni Rukajärvi oli voittanut hopeaa! Tehtiin yksi nousu myös Hochwurzenin huipulle, mutta sieltä alastulo oli aika rankka, koska rinne oli pitkä, aika jyrkkä ja tosi muhkurainen kaikesta ekstralumesta.

Viime viikko meni muuten aika vauhdilla suomalaista vierasta viihdyttäen. Tosin taisi enemmän olla mulle viihdykettä, kun sai seuraa päiviksi hehe. Tuli myös käytyä pariin otteeseen lempparikahvilassani täällä.

Artisan on pieni viehättävä kahvila/bistro vähän sivummalla Schladmingin keskustasta (poissa turistirysistä). Heidän periaatteensa on tarjoilla ruokaa vähän eri puolilta maailmaa ja aika kasvispainotteisesti. Sieltä saa myös oikeaa cappuccinoa oikeasta kahvikoneesta! Kaikki tehdään itse asiakkaitten silmien alla, huoneessa tuoksuu itämaiset mausteet ja sieltä voi myös ostaa itämaisia sisustusjuttuja, mausteita, koruja ja sen sellaista.

Juttelin omistajien kanssa, kun huomasin, että tarjoavat suomalaista glögiä! Löytyy alkoholilla ja ilman. Sanoivat etteivät ole koskaan maistaneet oikeaa glögiä, löysivät vaan netistä ja kehittivät reseptin. Siistiä! Olivat tosin käyneet Suomessa, kun oli halvalla päässyt RyanAirilla. Tiedän, Suomi ja halpa harvoin kuuluvat samaan lauseeseen. Juteltiin siinä sitten tovi ja kyselivät multa mitä teen täällä. Kysyivät myös mikä olisi perinteistä suomalaista ruokaa. En oikein keksinyt mitään. Olisi kyllä siistiä viedä sinne jotain ideoita, mitä voisivat tehdä. Ajatuksia, ehdotuksia otetaan vastaan (jos tätä joku lukee)!

Täytyy kyllä vielä käydä syömässä ja kahvittelemassa siellä, että saisi leimakortin täyteen. On vaan alkanut piheys iskeä näin loppupuolella reissua. Toki vallitseva työttömyyskin liittyy vahvasti tämän hetkiseen kitsauteeni..

Suunnitelmissa vielä ainakin käydä tsekkaamassa paikallinen uimahalli/kylpylä, ostaa tuliaiset (onko muuten halpiskosmetiikkatoiveita/tarpeita?), käydä vielä mäessä ja kai vaan fiilistellä loppuaikaa. Reissu päättyy Zürichiin, jossa vietetään Joonaksen kanssa vika viikonloppu. Sitten Joonas tulee takaisin Schladmingiin ja mä lennän Suomeen.

Perseestä.

Hiihtoloma-aika ja laskettelijoita riitti lauantai-iltapäivällä. Huomaa Planain ensimmäinen kabiini (vaimiksnoitasanotaan) sekä maailmanmestarilehmä.

Retardi juhlii Ennin hopeaa ja iloiset laskunaamat. Huomaa kuvassa yksisarvinen ja taidekummitussuksija.

Glögi listalla (aika suolainen hinta alkoholittomalle) sekä kaakao Artisanissa.

Talvi - kevät (- talvi)

Talvi tuli, talvi meni ja nyt se on taas tullut takaisin. Palataan nyt kuitenkin parin viikon takaiseen aikaan, jolloin ihailtiin talvimaisemia ja käytiin kävelemässä pikkasen pitempi reitti.

Nightracen jälkeen käytiin myös katsastamassa Itävallan toiseksi suurin kaupunki Graz. Sieltä ei kuitenkaan mitään raportoitavaa, sillä kameraa ei tullut kaivettua kertaakaan esiin. Lyhyesti: käytiin taidemuseossa ihmettelmässä, shoppailtiin, syötiin ja yövyttiin hotellissa. Sairastuin flunssaan. Tuomio: kaupunkina kivemman oloinen kuin Salzburg, koska enemmän kulttuuria.

Nyt seuraa sekalainen joukko maisemakuvia Schladmingista. Talvisia ja vähemmän talvisia.

Random ramblings

Päivät täällä ovat menneet aika pitkälti kotosalla, kauppapyrähdyksillä ja kävelyillä. Torstaina tein päivävisiitin Salzburgiin, josta teen oman postauksen runsaiden kuvien kanssa. Sitä ennen läimäisen tänne pari hassua kuvaa alkuviikon päiviltä. Päiviltä, joina ei tapahtunut mitään.

Sää Schladmingissa on ollut aika vaihtelevaa. Alkuviikko oli pilvistä ja vettäkin satoi. Ihmettelin ikkunasta kuumailmapalloja ja kävin kävelyillä. Keskiviikkona tehtiin kävely paikalliseen Hoferiin (Lidlin tyylinen vedätys), joka sijaitsee ison tien varrella. Reittiin kuului kävelyä maaseututiellä, pimeällä valtatiellä sekä kotimatka joen vartta pitkin.

Kosmetiikkaa marketista

Asia, jota odotin innolla Itävallasta: DM ja BIPA. Saksassa ja Itävallassa on marketteja, joissa myydään pelkästään kosmetiikkaa, pesuaineita yms. päivittäistavaratuotteita. Rakastan halpis/markettikosmetiikkaa, koska kitsas. Kaupoissa on mieletön valikoima markettien omia edullisia merkkejä sekä myös ihan perus Lorealia ja Maybellinea, jotka nekin on hippasen halvempia kuin Suomessa.

DM taitaa olla alunperin saksalainen ja BIPA taas itävaltalainen, jos en nyt ihan väärässä ole. (Oli pakko googlata, oikeassa olin.) DM:stä löytyy kosmetiikan ja pesuaineiden lisäksi ekologisia ruokajuttuja kuten suklaata, kahvia, pastaa jne.

Niinpä heti maanantaina lähes ensitöikseni marssin kosmetiikkakaupoille. Ensin BIBAan, joita löytyy näinkin pienestä kaupungista kaksin kappalein. Purkkeja ja purnukoita riitti ihmeteltäväksi, ja olikin vaikea valita ja tutkia saksankielisiä etikettejä. Ostin jonkun semihalpis luomivärin ja metallirasian jotain paikallista perusrasvaa. Mulla on joku pieni fetissi matkakokoisia kosmetiikkapurkkeja kohtaan. Täältähän löytyi sitten koko hyllyllinen kaikenlaisia pikkupulloja sampoota, suihkugeeliä, käsirasvaa, jalkarasvaa, dödöä ja mitä niitä nyt oli. Olis tehnyt mieli ottaa kaikkea yksi. Täytyy ehkä käydä hamstraamassa niitä jossain vaiheessa.

Seuraavaksi vuorossa oli DM. Taas ihmettelin purkkihyllyjä, etsin naamarasvaa. Päädyin paikalliseen merkkiin ja oli tarjouksessa. Jos on huonoa, haen jotain toista. DM:ssä on muuten hyvä luonnonkosmetiikkavalikoima. Löytyy marketin omia merkkejä sekä Weledaa ja sen sellaista. Haksahdin itsekin ekologiseen body lotioniin.

Nyt on sekin pyyhitty todo-listalta. Vähän tylsäähän täällä kieltämättä on, kun tuota tekemistä ei ihan hirveästi ole. Mutta rauhassa katsellaan. Voisi alkaa suunnitella vaikka jotain päiväreissua Salzburgiin tai jotain. Silti istun mielummin tietokoneella täällä kuin Suomessa.

Laters.

Eka ja terveiset Itävallasta

Olen nyt Itävallassa, Schladmingin kaupungissa keskellä Alppeja Styrian (Steiermark) osavaltiossa. Asukkaita on noin 4000 ja korkeutta vähän päälle 700 m. Kaupunki on suosittu turistikohde, mikä näkyy vaeltavina kypäräpäinä ja suhisevina laskupukuina suksineen päivineen. Meininki on hyvin perinteistä sukset + monot + apré ski = kaljaisia junttituristeja karvakauluksilla. 

Muuten kaupunki vaikuttaa oikein viehättävältä alppikaupungilta. Talot on perinteisiä ja idyllisiä. Kadut kapeita ja mutkaisia mitä korkeammalle mennään. Löytyy kahviloita, ravintoloita ja baareja. Myös perinteiset shoppailumestat eli urheilukaupat, Esprit sekä jotain random eurooppalaisia vaatepuljuja. 

Saavuin pari päivää sitten, joten hirveän paljon en ole ehtinyt vielä tehdä. En ole täällä perinteisenä turistina vaan enemmänkin vierailevana tähtenä. Lumilauta on mukana ja tarkoitus on päästä jonakin päivänä mäkeen. Yksin en voi mennä, joten täytyy odottaa, että työssäkäyvä ehtii mukaan. 

Lyhyesti taustaa mun Itävaltaan. Olin Itävallassa Dornbirnin kaupungissa Erasmus-vaihdossa vuonna 2011. Itävaltaiset ja itävaltalaisten erikoiset tavat tulivat tutuiksi ja maa rakkaaksi. Siinä mielessä on myös ihana olla nyt täällä. Dornbirn sijaitsi Vorarlbergin osavaltiossa aivan Sveitsin rajalla ja nyt olen ihan Itävallan keskellä. Jännä nähdä, miten Schladmingin ihmiset ja paikka yleensäkin eroaa Vorarlbergin seuduista.

Jatkuvasti soivat kirkonkellot olin ainakin ehtinyt unohtaa. Katolisessa maassa kellot herättävät seitsemän aikaan (?) aamuisin soimalla varmaan viisi minuuttia putkeen. Täällä on myös sunnuntaisin aika pitkälti kaikki kiinni, ei tosin niin huonosti kuin Dornbirnissa, koska turistit. Kävin eilen kävelyllä tsekkaamassa kaupunkia, kun toinen oli töissä. Pari kahvilaa ja baaria oli auki sekä alakerrassa oleva Blue Tomaton liike. 

Äärimmäisen positiivista on myös aurinko ja sen näkyvä olemassa olo. Suomen kahden kuukauden pimeyden jälkeen tuntuu suhteellisen hyvältä. Lunta ei täällä ole paitsi vuorilla ja rinteillä. 

En tiedä vielä tuleeko tästä blogista mitään. Mutta jos siltä tuntuu, niin voisin kirjoittaa havaintojani Itävallasta ja sen erikoisuuksista. Pieniä juttuja ja suuriakin. Suunnitelmissa on myös tehdä visiittejä lähimpiin suuriin kaupunkeihin. Vanhana Sound of Music -fanina Salzburg kiinnostaa sekä Graz. Jos aikaa riittää, niin Sveitsi ja vanha kotikaupunki Dornbirn olisi ihana taas kokea.

Auf wiedersehen!