Do a deer a female deer

Lähdin Sound of Musicin innoittamana Salzburgiin. Junalippu maksoi suuntaansa vajaa pari kymppiä, ja matka kesti reilun puolitoista tuntia. En oikeastaan tiedä Salzburgista muuta kuin ne perinteiset "Mozart syntyi täällä" ja "Sound of Music kuvattiin täällä" -faktat, joten lähdin aika pitkälti takki auki samoilemaan pitkin Salzburgin katuja.

Aamuinen junamatka sujui maisemia ihaillen. Komiaa oli.

Juna-asemalle saapuessa mulla ei ollut mitään hajua mihin suuntaan mun pitäisi lähteä kävelemään päästäkseni mestoille. CityMaps2Go-sovellus tuli täällä todella tarpeeseen. Sovelluksella pystyy siis lataamaan offline-karttoja ja niistä näkee kaikki nähtävyydet, kaupat, ravintolat yms. Haahuillessani eteenpäin päätin pysähtyä kahville ja aamupalalle. (En ole muuten vielä saanut kunnon cappuccinoa mistään. Kaikki on ollut tuota suoraan koneesta kahvia.)

Tunnistatko rappuset? Sattumalta törmäsin ja Do Re Mi Fa -rappuset ne siinä! 

Koska en oikein tiennyt mitä kannattaa nähdä, kävelin vain sen suurempaa suunnitelmaa. Luin funikulaarista, joka menee ylös linnakkeelle. Fiksuna ajattelin etten halua 11 euron hissilippua, koska en edes tiedä mitä ylhäällä on. Vierestä lähti kuitenkin rappuset ja kelasin kävellä niitä vähän ylöspäin. 

Jatkoin kävelyä (kiipeämistä), kunnes päädyin ylös linnakkeen juurelle vain huomatakseni, että sisäänpääsy maksaa 8 euroa. Oli vähän huijattu olo. Ehkä olisi kannattanut selvittää mitä ylhäällä on ja mitä kannattaa maksaa. Sainpahan liikuntaa. Maksoin kuitenkin kiltisti ja menin sisään turisteilemaan.

Festung Hohensalzburg oli käytännössä tosi iso museo. Löytyi keskiaikaista miekkaa ja pöytää sekä kuninkaallinen sisähuussi. Oli historiaa ja faktaa ja muuta aika tylsää. Olihan paikka komea, mutta ehkä pitäisi olla kiinnostunut että jaksaisi kiertää koko mestan. Mutta siellä oli ilmainen Wi-Fi!

Takaisin alas käveltyäni (kävelysisäänpääsylippuun luonnollisesti kuului myös alas käveleminen...) päätin etsiä ruokapaikan. Etsimiseen meni noin kaksi tuntia ja löysin itseni Burger Kingistä. Siellä paikalliset romaninuorisolaiset yritti pummia multa ranskalaisia, joten great success. Olin kylmissäni, vitutti huono ruokailukokemus ja jalkoja särki, joten halusin nyt tosissani päästä lämpimään istumaan. Löysin turistikadun sivukujalta viehättävän kahvilan, jossa pitkätukkainen tarjoilijasetä tarjoili pelastuksen.

Kuumaa kaakaota kermavaahdolla, tietysti, sekä höyryävän kuuma(!) juustokakku! Istuin varmaan tunnin kahvilassa, luin vähän kirjaa ja meinasin nukahtaa.

Kaakaohetken jälkeen käppäilin vielä vähän turistikadulla ja käväisin muutamassa kaupassa. Juna-asemalle kävelin joenvartta pitkin illan hämärtyessä ja lintujen laulaessa. Oli aika keväinen fiilis. Junan lähtöön oli vielä aikaa, joten poikkesin aseman vieressä olevaan ostoskeskukseen. Iltapimeällä aseman alue oli muutenkin aika kuumottava, joten en liiemmin halunnut hengailla siellä. 

Ostarin ovella törmäsin tyttöön, joka kyseli osaanko englantia ja kuuntelenko rockmusiikkia. Selvisi, että tyttö oli virolainen ja yritti myydä bändinsä levyä. Olivat kuulemma soitelleet mm. Metallican sekä muiden aika kovien bändien kanssa (...) ja nyt tarvitsivat tukea kiertueeseen. Kerroin olevani Suomesta ja tyttö oli ihmeissään, että mitä täällä teen. Levyä en kuitenkaan ostanut mutta toivottelin onnea. 

Sisällä ostoskeskuksessa huomasin ystäväni Burger Kingistä ja yritin incognitona kävellä ohi. New Yorkerista ostin hätäiseen jonkun rätin ja painelin takaisin juna-asemalle. 

Kaiken kaikkiaan Salzburg oli nätti kaupunki, mutta jätti jotenkin kylmäksi ainakin näin päivän vierailun jälkeen. Jäin kaipaamaan jotain paikallista, jotain urbaania, hipsteriä. Nyt kaikki oli turistimeininkiä, shoppailumahikset lähinnä kallista euroryysyä, kultaa ja Mozartin kuulia. 

Random ramblings

Päivät täällä ovat menneet aika pitkälti kotosalla, kauppapyrähdyksillä ja kävelyillä. Torstaina tein päivävisiitin Salzburgiin, josta teen oman postauksen runsaiden kuvien kanssa. Sitä ennen läimäisen tänne pari hassua kuvaa alkuviikon päiviltä. Päiviltä, joina ei tapahtunut mitään.

Sää Schladmingissa on ollut aika vaihtelevaa. Alkuviikko oli pilvistä ja vettäkin satoi. Ihmettelin ikkunasta kuumailmapalloja ja kävin kävelyillä. Keskiviikkona tehtiin kävely paikalliseen Hoferiin (Lidlin tyylinen vedätys), joka sijaitsee ison tien varrella. Reittiin kuului kävelyä maaseututiellä, pimeällä valtatiellä sekä kotimatka joen vartta pitkin.

Ensimmäinen kosketus lumeen ja lautaan

Vihdoin päästiin lauantaina mäkeen. Päätettiin kävellä noin 15 minuutin matka Hochwurzenin keskukseen. Joonas oli sieltä katsonut mulle helpon rinteen. Keskus on osa suurempaa Schladming-Dachstein Ski Resortia. 

Aamu näytti pilviseltä, mutta rinteeseen päästyämme taivas repesi ja aurinko tuli esiin. Oli oikeastaan aika kuuma ja olin pukeutunut ehkä vähän turhankin lämpimästi. Ostin päivälipun ja täytyy sanoa, että mistään halvasta huvista täälläkään ei ole kyse. Täältä kyllä saa viikkolippuja ja tietysti kausikortteja, mutta tämmöiselle satunnaiselle laskijalle ei mitään kätevää. Toivoisin jotain kymmenen kerran korttia. Oltiin sen verran myöhään liikkeellä, että ostin päivälipun klo 11 eteenpäin. Se maksoi 43,50 + 3 euroa. 

Ensimmäinen hissiosuus pisti pasmat sekaisin. Ekaa kertaa yli vuoteen laudan päällä ja poismeno tuolihissistä olikin todella jyrkkä alamäki. Siitä sitten vähän matkaa haparoiden alaspäin ja muistellen, että miten hitossa tällä vehkeellä kuljetaan. (Täältä voi muuten lukea mun lumilautahistoriaa tarkemmin.) Seuraava hissi ylöspäin odotti jo vuoroaan, mutta se oli onneksi helpompi.

Pienten tutinoiden ja paniikinomaisten kramppausten jälkeen itse laskeminen alkoi sujua jo aika hyvin. Yllättävän äkkiä kaikki muistui mieleen. Rinne on sen verran pitkä ja mun laskeminen niin hidasta, että lopulta taidettiin laskea se läpi noin viitisen kertaa. Välillä istuttiin kokiksella ja bissellä rinnekahvilassa ja nautittiin auringonpaisteesta. Loppupäivää kohden rinne muuttui jo aikamoiseksi muhjuksi, joten päätettiin lähteä kotiin. Keskus menee kiinni neljältä. 

Ainoa todellista paniikkia aiheuttanut kohta oli väliasemalta alas laskeminen. Mäki oli jyrkkä, jäinen ja helvetin pelottava. Mutta hengissä selvittiin alas asti.

Päivä jatkui Joonaksen kämppiksen synttäribileiden merkeissä. Kämppis teki ruokaa ja lisää jengiä lappas koko ajan ovesta sisään. Ilta päättyi paikalliseen discohelvettiin Tenneen. Oli hauskaa!

Jogurtista asiaa

Päivät kuluvat enemmän tai vähemmän tekemättä oikeastaan mitään. Mitään fiksua ainakaan. Eilisen vietin koko päivän kotona. Kuulostaa ehkä karulta ja saamattomalta - sitä se onkin. Mutta ei siitä sen enempää. Viikonloppu vihdoin käsillä: huomenna toivon mukaan ekaa kertaa mäkeen (iik) ja illalla toivon mukaan viiniä, lisää viiniä, ehkä bisseä ja baariin (iik).

Mutta nyt päivän varsinaiseen aiheeseen. Teen tikusta asiaa ja kirjoitan jogurtista. Toinen asia mitä rakastan Itävallassa (sekä Sveitsissä ja Saksassa) on jogurtit sun muut rahka/vanukasherkut. Suurelle jogurttien ja vanukkaiden suurkuluttajalle paikalliset maitoherkut on yksi parhaista asioista mitä tiedän.

Löytyy kirsikkaa, panna cottaa, stracciatellaa, kahvia sekä perinteisiä mansikka-marja-hedelmä-sekoituksia. Oma suosikki on kuitenkin suklaa, mitä ei Suomesta saa. Tosin täällä Itävallassa en ole nähnyt ihan niin hyvää suklaajogurttia kuin Sveitsissä. Jogurtit täällä on ihanan pehmeitä, kermaisia ja rahkaisia - parasta! Valikoimaa jogurttihyllyllä riittää enkä ole läheskään ehtinyt maistaa vielä kaikkia. Täytyykin tänään kipaista kaupasta hakemaan uutta satsia erimakuisia jogurtteja.

Fussgängerzone ohne Namen

Lähdin tsekkaamaan kävelyreitin joen varrella. Kartassa lukee vain "Fussgängerzone ohne Namen", joten ilmeisesti sillä ei ole mitään nimeä. Joen nimi taitaa olla Enns. Pieni polku virtaavan joen varrella oli varsin viehättävä. Vesi virtaa Alpeilta mielettömän kirkkaana ja turkoosina.

Paikallista mainontaa. Aika eeppinen tuo Schladminger-oluen mainos keskellä.

Paikallinen skeittiparkki... Ei ehkä ihan sitä mitä ajattelin, kun katsoin kartasta, että tämmöinenkin löytyy.

Kosmetiikkaa marketista

Asia, jota odotin innolla Itävallasta: DM ja BIPA. Saksassa ja Itävallassa on marketteja, joissa myydään pelkästään kosmetiikkaa, pesuaineita yms. päivittäistavaratuotteita. Rakastan halpis/markettikosmetiikkaa, koska kitsas. Kaupoissa on mieletön valikoima markettien omia edullisia merkkejä sekä myös ihan perus Lorealia ja Maybellinea, jotka nekin on hippasen halvempia kuin Suomessa.

DM taitaa olla alunperin saksalainen ja BIPA taas itävaltalainen, jos en nyt ihan väärässä ole. (Oli pakko googlata, oikeassa olin.) DM:stä löytyy kosmetiikan ja pesuaineiden lisäksi ekologisia ruokajuttuja kuten suklaata, kahvia, pastaa jne.

Niinpä heti maanantaina lähes ensitöikseni marssin kosmetiikkakaupoille. Ensin BIBAan, joita löytyy näinkin pienestä kaupungista kaksin kappalein. Purkkeja ja purnukoita riitti ihmeteltäväksi, ja olikin vaikea valita ja tutkia saksankielisiä etikettejä. Ostin jonkun semihalpis luomivärin ja metallirasian jotain paikallista perusrasvaa. Mulla on joku pieni fetissi matkakokoisia kosmetiikkapurkkeja kohtaan. Täältähän löytyi sitten koko hyllyllinen kaikenlaisia pikkupulloja sampoota, suihkugeeliä, käsirasvaa, jalkarasvaa, dödöä ja mitä niitä nyt oli. Olis tehnyt mieli ottaa kaikkea yksi. Täytyy ehkä käydä hamstraamassa niitä jossain vaiheessa.

Seuraavaksi vuorossa oli DM. Taas ihmettelin purkkihyllyjä, etsin naamarasvaa. Päädyin paikalliseen merkkiin ja oli tarjouksessa. Jos on huonoa, haen jotain toista. DM:ssä on muuten hyvä luonnonkosmetiikkavalikoima. Löytyy marketin omia merkkejä sekä Weledaa ja sen sellaista. Haksahdin itsekin ekologiseen body lotioniin.

Nyt on sekin pyyhitty todo-listalta. Vähän tylsäähän täällä kieltämättä on, kun tuota tekemistä ei ihan hirveästi ole. Mutta rauhassa katsellaan. Voisi alkaa suunnitella vaikka jotain päiväreissua Salzburgiin tai jotain. Silti istun mielummin tietokoneella täällä kuin Suomessa.

Laters.

Eka ja terveiset Itävallasta

Olen nyt Itävallassa, Schladmingin kaupungissa keskellä Alppeja Styrian (Steiermark) osavaltiossa. Asukkaita on noin 4000 ja korkeutta vähän päälle 700 m. Kaupunki on suosittu turistikohde, mikä näkyy vaeltavina kypäräpäinä ja suhisevina laskupukuina suksineen päivineen. Meininki on hyvin perinteistä sukset + monot + apré ski = kaljaisia junttituristeja karvakauluksilla. 

Muuten kaupunki vaikuttaa oikein viehättävältä alppikaupungilta. Talot on perinteisiä ja idyllisiä. Kadut kapeita ja mutkaisia mitä korkeammalle mennään. Löytyy kahviloita, ravintoloita ja baareja. Myös perinteiset shoppailumestat eli urheilukaupat, Esprit sekä jotain random eurooppalaisia vaatepuljuja. 

Saavuin pari päivää sitten, joten hirveän paljon en ole ehtinyt vielä tehdä. En ole täällä perinteisenä turistina vaan enemmänkin vierailevana tähtenä. Lumilauta on mukana ja tarkoitus on päästä jonakin päivänä mäkeen. Yksin en voi mennä, joten täytyy odottaa, että työssäkäyvä ehtii mukaan. 

Lyhyesti taustaa mun Itävaltaan. Olin Itävallassa Dornbirnin kaupungissa Erasmus-vaihdossa vuonna 2011. Itävaltaiset ja itävaltalaisten erikoiset tavat tulivat tutuiksi ja maa rakkaaksi. Siinä mielessä on myös ihana olla nyt täällä. Dornbirn sijaitsi Vorarlbergin osavaltiossa aivan Sveitsin rajalla ja nyt olen ihan Itävallan keskellä. Jännä nähdä, miten Schladmingin ihmiset ja paikka yleensäkin eroaa Vorarlbergin seuduista.

Jatkuvasti soivat kirkonkellot olin ainakin ehtinyt unohtaa. Katolisessa maassa kellot herättävät seitsemän aikaan (?) aamuisin soimalla varmaan viisi minuuttia putkeen. Täällä on myös sunnuntaisin aika pitkälti kaikki kiinni, ei tosin niin huonosti kuin Dornbirnissa, koska turistit. Kävin eilen kävelyllä tsekkaamassa kaupunkia, kun toinen oli töissä. Pari kahvilaa ja baaria oli auki sekä alakerrassa oleva Blue Tomaton liike. 

Äärimmäisen positiivista on myös aurinko ja sen näkyvä olemassa olo. Suomen kahden kuukauden pimeyden jälkeen tuntuu suhteellisen hyvältä. Lunta ei täällä ole paitsi vuorilla ja rinteillä. 

En tiedä vielä tuleeko tästä blogista mitään. Mutta jos siltä tuntuu, niin voisin kirjoittaa havaintojani Itävallasta ja sen erikoisuuksista. Pieniä juttuja ja suuriakin. Suunnitelmissa on myös tehdä visiittejä lähimpiin suuriin kaupunkeihin. Vanhana Sound of Music -fanina Salzburg kiinnostaa sekä Graz. Jos aikaa riittää, niin Sveitsi ja vanha kotikaupunki Dornbirn olisi ihana taas kokea.

Auf wiedersehen!