Paluulippu ja viime viikon kuulumiset

Ostin tänään paluulipun. Olen nyt ollut täällä vähän yli neljä viikkoa enkä keksi enää mitään erityistä kirjoitettavaa (tai kuvattavaakaan). Paluu ei juurikaan ole mieleeni mutta kai se vähän niin kuin täytyy. Paluu tapahtuu kahden viikon kuluttua.

Oltiin viikonloppuna taas mäessä. Lunta satoi suhteellisen sakeasti, mutta se ei menoa haitannut, päinvastoin oli paljon hauskempaa. Mulla ainakin oli. Kaipa sitä voisi kutsua jopa oikeaksi lumilautailuksi. Sain myös ensikosketukseni kunnon putskuun, vaikka ei sitä mun laskemista voi puuterilaskemiseksi kutsua. Pompin kinoksissa aika innoissani varsinkin, kun kuultiin, että Enni Rukajärvi oli voittanut hopeaa! Tehtiin yksi nousu myös Hochwurzenin huipulle, mutta sieltä alastulo oli aika rankka, koska rinne oli pitkä, aika jyrkkä ja tosi muhkurainen kaikesta ekstralumesta.

Viime viikko meni muuten aika vauhdilla suomalaista vierasta viihdyttäen. Tosin taisi enemmän olla mulle viihdykettä, kun sai seuraa päiviksi hehe. Tuli myös käytyä pariin otteeseen lempparikahvilassani täällä.

Artisan on pieni viehättävä kahvila/bistro vähän sivummalla Schladmingin keskustasta (poissa turistirysistä). Heidän periaatteensa on tarjoilla ruokaa vähän eri puolilta maailmaa ja aika kasvispainotteisesti. Sieltä saa myös oikeaa cappuccinoa oikeasta kahvikoneesta! Kaikki tehdään itse asiakkaitten silmien alla, huoneessa tuoksuu itämaiset mausteet ja sieltä voi myös ostaa itämaisia sisustusjuttuja, mausteita, koruja ja sen sellaista.

Juttelin omistajien kanssa, kun huomasin, että tarjoavat suomalaista glögiä! Löytyy alkoholilla ja ilman. Sanoivat etteivät ole koskaan maistaneet oikeaa glögiä, löysivät vaan netistä ja kehittivät reseptin. Siistiä! Olivat tosin käyneet Suomessa, kun oli halvalla päässyt RyanAirilla. Tiedän, Suomi ja halpa harvoin kuuluvat samaan lauseeseen. Juteltiin siinä sitten tovi ja kyselivät multa mitä teen täällä. Kysyivät myös mikä olisi perinteistä suomalaista ruokaa. En oikein keksinyt mitään. Olisi kyllä siistiä viedä sinne jotain ideoita, mitä voisivat tehdä. Ajatuksia, ehdotuksia otetaan vastaan (jos tätä joku lukee)!

Täytyy kyllä vielä käydä syömässä ja kahvittelemassa siellä, että saisi leimakortin täyteen. On vaan alkanut piheys iskeä näin loppupuolella reissua. Toki vallitseva työttömyyskin liittyy vahvasti tämän hetkiseen kitsauteeni..

Suunnitelmissa vielä ainakin käydä tsekkaamassa paikallinen uimahalli/kylpylä, ostaa tuliaiset (onko muuten halpiskosmetiikkatoiveita/tarpeita?), käydä vielä mäessä ja kai vaan fiilistellä loppuaikaa. Reissu päättyy Zürichiin, jossa vietetään Joonaksen kanssa vika viikonloppu. Sitten Joonas tulee takaisin Schladmingiin ja mä lennän Suomeen.

Perseestä.

Hiihtoloma-aika ja laskettelijoita riitti lauantai-iltapäivällä. Huomaa Planain ensimmäinen kabiini (vaimiksnoitasanotaan) sekä maailmanmestarilehmä.

Retardi juhlii Ennin hopeaa ja iloiset laskunaamat. Huomaa kuvassa yksisarvinen ja taidekummitussuksija.

Glögi listalla (aika suolainen hinta alkoholittomalle) sekä kaakao Artisanissa.

Talvi - kevät (- talvi)

Talvi tuli, talvi meni ja nyt se on taas tullut takaisin. Palataan nyt kuitenkin parin viikon takaiseen aikaan, jolloin ihailtiin talvimaisemia ja käytiin kävelemässä pikkasen pitempi reitti.

Nightracen jälkeen käytiin myös katsastamassa Itävallan toiseksi suurin kaupunki Graz. Sieltä ei kuitenkaan mitään raportoitavaa, sillä kameraa ei tullut kaivettua kertaakaan esiin. Lyhyesti: käytiin taidemuseossa ihmettelmässä, shoppailtiin, syötiin ja yövyttiin hotellissa. Sairastuin flunssaan. Tuomio: kaupunkina kivemman oloinen kuin Salzburg, koska enemmän kulttuuria.

Nyt seuraa sekalainen joukko maisemakuvia Schladmingista. Talvisia ja vähemmän talvisia.

Nachtslalom - kansanjuhlan tuntua

Viime viikko meni yllättäen pienessä kiireessä. Joonaksella oli iltavuoroja, joten en saanut aikaiseksi kirjoitettua mitään tänne. Viikolla tapahtui kauan odotettu Nightrace eli Nachtslalom in Schladming. Kilpailu oli osa FIS:n World Cupia, joten alppihiihtoa isosti ja näyttävästi. Selkeästi suosittu laji täällä.

Kaupunkiin kerääntyi muutaman päivän ajaksi sankoin joukoin jengiä ympäri maailmaa. Kävijöitä oli noin 50 000 (vrt. Schladmingin väkiluku noin 4000). Hauptplatzille pystytettiin varmaan toistakymmentä kalja- ja glühweinkoppia, oli oheistuotteita, bratwurstia, leberkäseä sekä tietysti diskolava, jota hostasi maailman ärsyttävin dj. Tämä kaikki tietysti tapahtui lähes parvekkeemme alla. (Parvekkeen alla menevä sivukatu oli myös oiva pisoaari hätäisimmille.) Kovaäänisistä soi maanantaista tiistaihin aina yhtä mautonta aprés ski -humppaa.

Nautin. Not so much.

Toisaalta oli ihan kivaa, että kaupungissa ylipäätään tapahtui mitään. Menoa oli myöskin jokseenkin hauska ihmetellä, mutta koska Joonas oli töissä illat, en hirveästi viihtynyt humppakadulla itsekseni. Varsinkin kun ehdin seistä kadulla vajaan minuutin ottamassa Instagramia, päätti joku herrasmies tarrautua hanuristani kiinni. Taisi siinä päästä muutamat fuck yout kyseiselle herrasmiehelle.

Siirryin hetkeksi katsomaan kisaa ison screenin luokse, mutta koska humalaisten teinien meno alkoi samantien ärsyttää, päätin lähteä kotiin. Kotona katsottiin kämppiksen kanssa kisaa hetken televisiosta. Katsomossa oli paikallisia julkkiksia mm. Sissin näyttelijä. Kilpailuyleisön huuto ja hurraus kuului lähes sisälle asti. Itävaltalaiset kannustivat tietysti omiaan, mutta olipa kisassa mukana muutama suomalainenkin. Yllättäen eivät pärjänneet. Lopulta kisan voitti norjalainen nuori lupaus. Taisi paikallisia hieman vituttaa.

Joonas pääsi töistä klo 23 ja soitti, että haluanko vielä lähteä moikkaamaan kavereita humppakadulle. Selvähän se. Kisan jälkeen meno oli hieman rauhoittunut, kun jengi alkoi siirtyä after partyihin. Juotiin glühweinit ja kuunneltiin ysärimusaa. Tungettiin vielä itsemme Maria's-baariin, joka oli aivan tupaten täynnä. Portsari oli ilmeisen fiiliksissä ja päästi kaikki sisään (myös selkeästi alaikäiset), kunnes paikan omistaja kävi vähän ojentamassa, että joku roti. Juotiin yhdet ja mentiin kotiin.

Edellisenä yönä alkanut lumisade jatkui iloksemme koko viikonlopun. Kisaa edeltävänä lauantaina oltiin mäessä taas koko päivän. Kivaa kun oli kunnolla lunta ja maisemat näyttivät siltä miltä pitikin. Sain yksityisopetusta Joonaksen työkaverilta Roselta, joka on lumilautauilun opettaja. 

Humppakadulla oli vielä iltapäivällä rauhallista. Iltaan mennessä tämäkin oli täyteen ammuttu erivärisiä tuulipukuja.

Parkkipaikalle oli roudattu lava ja screeni. Kuuntelin hetken aikaa todella kökköä coverbändiä. 

Tässä surullisen kuuluisa otos, jonka jälkeen joku tarttui tiukasti hanuriini ja minä raivosin.

Kansanjuhlan tuntua sekä huutavia kansalaisia.

Tästä näkee kuinka lähellä itse kisat käytiin. Kyseessä siis Schladmingin päähiihtokeskus Planai. Kuva otettu meidän talon ulko-ovelta.