Päivä kasvitieteellisessä puutarhassa

Olen ollut takaisin Suomessa jo yli kuukauden. Työttömän arki menee aika pitkälti samalla lailla kuin Schladmingissakin. Olen yrittänyt vähintään kerran päivässä käydä ulkona, asioilla, kaupungilla, kaupassa tai ihan vain kävelemässä. Samalla olen koettanut fiilistellä Helsinkiä. Se kuitenkin on tämän hetkinen kotikaupunkini. Viikon kohokohta on joka sunnuntainen tyttöjen skeittivuoro Kontulassa. Kehitystä on tapahtunut huimasti sitten viime kesän.

Eilen kävin hakemassa uutta passia. Olin varannut ajan epätavallisen aikaisin (10:30), jotta olisi pakko herätä ajoissa. Kaunis ja aurinkoinen sää innoitti kävelemään Pasilasta Töölönrantaan. Päätin mennä ensin Cafe Pirittaan lounaalle ja siitä jatkaa matkaani Kaisaniemien kasvitieteelliseen puutarhaan. Kävin siellä noin vuosi sitten työkeikalla kuvaamassa tulppaaneja ja olen siitä saakka halunnut mennä sinne uudelleen.

Astuessani sisälle trooppiseen kasvihuoneeseen lämmin kostea ilma iski vasten kasvoja ja rillit huurtuivat. Tiistaina keskellä päivää kasvitieteellisessä oli hiljaista. Vain minä ja pari eläkeläistä fiilistelisteltiin viherloistoa ja ikkunoiden läpi siivilöityvää aurinkoa.

Dr. Livingstone, I presume? Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneet on rakennettu 1800-luvun lopulla. Huoneissa voi leikkiä tutkimusmatkailijaa ja seikkailla niin sademetsässä kuin savannillakin. Saintpaulia-huoneessa tekee mieli laulaa St. Pauli ja Reeperbahn...

Ihmeteltävää riittää, kun kokoelmassa on noin 1300 kasvikantaa. Latinankieliset nimet naurattavat. Keskityin tosin nimien sijasta ulkonäön ihailemiseen.

Jättilumpeita ei tällä kertaa ollut, sillä ne vasta istutetaan tähän aikaan vuodesta. Lummehuoneessa oli kuitenkin äärimmäisen rento meininki. Vähän kuin olisi ollut self help -opasvideossa.

Paratiisissa rentoutuessa oli keväinen sää muuttunut pilviseksi ja harmaaksi, ja lähtiessä satoi jopa lunta ehkä kaksi sekuntia. Suosittelen ehdottomasti vierailua puutarhassa! Todellinen keidas keskellä kaupunkia ja kesällä varmaan vielä upeampi.

Paluulippu ja viime viikon kuulumiset

Ostin tänään paluulipun. Olen nyt ollut täällä vähän yli neljä viikkoa enkä keksi enää mitään erityistä kirjoitettavaa (tai kuvattavaakaan). Paluu ei juurikaan ole mieleeni mutta kai se vähän niin kuin täytyy. Paluu tapahtuu kahden viikon kuluttua.

Oltiin viikonloppuna taas mäessä. Lunta satoi suhteellisen sakeasti, mutta se ei menoa haitannut, päinvastoin oli paljon hauskempaa. Mulla ainakin oli. Kaipa sitä voisi kutsua jopa oikeaksi lumilautailuksi. Sain myös ensikosketukseni kunnon putskuun, vaikka ei sitä mun laskemista voi puuterilaskemiseksi kutsua. Pompin kinoksissa aika innoissani varsinkin, kun kuultiin, että Enni Rukajärvi oli voittanut hopeaa! Tehtiin yksi nousu myös Hochwurzenin huipulle, mutta sieltä alastulo oli aika rankka, koska rinne oli pitkä, aika jyrkkä ja tosi muhkurainen kaikesta ekstralumesta.

Viime viikko meni muuten aika vauhdilla suomalaista vierasta viihdyttäen. Tosin taisi enemmän olla mulle viihdykettä, kun sai seuraa päiviksi hehe. Tuli myös käytyä pariin otteeseen lempparikahvilassani täällä.

Artisan on pieni viehättävä kahvila/bistro vähän sivummalla Schladmingin keskustasta (poissa turistirysistä). Heidän periaatteensa on tarjoilla ruokaa vähän eri puolilta maailmaa ja aika kasvispainotteisesti. Sieltä saa myös oikeaa cappuccinoa oikeasta kahvikoneesta! Kaikki tehdään itse asiakkaitten silmien alla, huoneessa tuoksuu itämaiset mausteet ja sieltä voi myös ostaa itämaisia sisustusjuttuja, mausteita, koruja ja sen sellaista.

Juttelin omistajien kanssa, kun huomasin, että tarjoavat suomalaista glögiä! Löytyy alkoholilla ja ilman. Sanoivat etteivät ole koskaan maistaneet oikeaa glögiä, löysivät vaan netistä ja kehittivät reseptin. Siistiä! Olivat tosin käyneet Suomessa, kun oli halvalla päässyt RyanAirilla. Tiedän, Suomi ja halpa harvoin kuuluvat samaan lauseeseen. Juteltiin siinä sitten tovi ja kyselivät multa mitä teen täällä. Kysyivät myös mikä olisi perinteistä suomalaista ruokaa. En oikein keksinyt mitään. Olisi kyllä siistiä viedä sinne jotain ideoita, mitä voisivat tehdä. Ajatuksia, ehdotuksia otetaan vastaan (jos tätä joku lukee)!

Täytyy kyllä vielä käydä syömässä ja kahvittelemassa siellä, että saisi leimakortin täyteen. On vaan alkanut piheys iskeä näin loppupuolella reissua. Toki vallitseva työttömyyskin liittyy vahvasti tämän hetkiseen kitsauteeni..

Suunnitelmissa vielä ainakin käydä tsekkaamassa paikallinen uimahalli/kylpylä, ostaa tuliaiset (onko muuten halpiskosmetiikkatoiveita/tarpeita?), käydä vielä mäessä ja kai vaan fiilistellä loppuaikaa. Reissu päättyy Zürichiin, jossa vietetään Joonaksen kanssa vika viikonloppu. Sitten Joonas tulee takaisin Schladmingiin ja mä lennän Suomeen.

Perseestä.

Hiihtoloma-aika ja laskettelijoita riitti lauantai-iltapäivällä. Huomaa Planain ensimmäinen kabiini (vaimiksnoitasanotaan) sekä maailmanmestarilehmä.

Retardi juhlii Ennin hopeaa ja iloiset laskunaamat. Huomaa kuvassa yksisarvinen ja taidekummitussuksija.

Glögi listalla (aika suolainen hinta alkoholittomalle) sekä kaakao Artisanissa.

Talvi - kevät (- talvi)

Talvi tuli, talvi meni ja nyt se on taas tullut takaisin. Palataan nyt kuitenkin parin viikon takaiseen aikaan, jolloin ihailtiin talvimaisemia ja käytiin kävelemässä pikkasen pitempi reitti.

Nightracen jälkeen käytiin myös katsastamassa Itävallan toiseksi suurin kaupunki Graz. Sieltä ei kuitenkaan mitään raportoitavaa, sillä kameraa ei tullut kaivettua kertaakaan esiin. Lyhyesti: käytiin taidemuseossa ihmettelmässä, shoppailtiin, syötiin ja yövyttiin hotellissa. Sairastuin flunssaan. Tuomio: kaupunkina kivemman oloinen kuin Salzburg, koska enemmän kulttuuria.

Nyt seuraa sekalainen joukko maisemakuvia Schladmingista. Talvisia ja vähemmän talvisia.

Nachtslalom - kansanjuhlan tuntua

Viime viikko meni yllättäen pienessä kiireessä. Joonaksella oli iltavuoroja, joten en saanut aikaiseksi kirjoitettua mitään tänne. Viikolla tapahtui kauan odotettu Nightrace eli Nachtslalom in Schladming. Kilpailu oli osa FIS:n World Cupia, joten alppihiihtoa isosti ja näyttävästi. Selkeästi suosittu laji täällä.

Kaupunkiin kerääntyi muutaman päivän ajaksi sankoin joukoin jengiä ympäri maailmaa. Kävijöitä oli noin 50 000 (vrt. Schladmingin väkiluku noin 4000). Hauptplatzille pystytettiin varmaan toistakymmentä kalja- ja glühweinkoppia, oli oheistuotteita, bratwurstia, leberkäseä sekä tietysti diskolava, jota hostasi maailman ärsyttävin dj. Tämä kaikki tietysti tapahtui lähes parvekkeemme alla. (Parvekkeen alla menevä sivukatu oli myös oiva pisoaari hätäisimmille.) Kovaäänisistä soi maanantaista tiistaihin aina yhtä mautonta aprés ski -humppaa.

Nautin. Not so much.

Toisaalta oli ihan kivaa, että kaupungissa ylipäätään tapahtui mitään. Menoa oli myöskin jokseenkin hauska ihmetellä, mutta koska Joonas oli töissä illat, en hirveästi viihtynyt humppakadulla itsekseni. Varsinkin kun ehdin seistä kadulla vajaan minuutin ottamassa Instagramia, päätti joku herrasmies tarrautua hanuristani kiinni. Taisi siinä päästä muutamat fuck yout kyseiselle herrasmiehelle.

Siirryin hetkeksi katsomaan kisaa ison screenin luokse, mutta koska humalaisten teinien meno alkoi samantien ärsyttää, päätin lähteä kotiin. Kotona katsottiin kämppiksen kanssa kisaa hetken televisiosta. Katsomossa oli paikallisia julkkiksia mm. Sissin näyttelijä. Kilpailuyleisön huuto ja hurraus kuului lähes sisälle asti. Itävaltalaiset kannustivat tietysti omiaan, mutta olipa kisassa mukana muutama suomalainenkin. Yllättäen eivät pärjänneet. Lopulta kisan voitti norjalainen nuori lupaus. Taisi paikallisia hieman vituttaa.

Joonas pääsi töistä klo 23 ja soitti, että haluanko vielä lähteä moikkaamaan kavereita humppakadulle. Selvähän se. Kisan jälkeen meno oli hieman rauhoittunut, kun jengi alkoi siirtyä after partyihin. Juotiin glühweinit ja kuunneltiin ysärimusaa. Tungettiin vielä itsemme Maria's-baariin, joka oli aivan tupaten täynnä. Portsari oli ilmeisen fiiliksissä ja päästi kaikki sisään (myös selkeästi alaikäiset), kunnes paikan omistaja kävi vähän ojentamassa, että joku roti. Juotiin yhdet ja mentiin kotiin.

Edellisenä yönä alkanut lumisade jatkui iloksemme koko viikonlopun. Kisaa edeltävänä lauantaina oltiin mäessä taas koko päivän. Kivaa kun oli kunnolla lunta ja maisemat näyttivät siltä miltä pitikin. Sain yksityisopetusta Joonaksen työkaverilta Roselta, joka on lumilautauilun opettaja. 

Humppakadulla oli vielä iltapäivällä rauhallista. Iltaan mennessä tämäkin oli täyteen ammuttu erivärisiä tuulipukuja.

Parkkipaikalle oli roudattu lava ja screeni. Kuuntelin hetken aikaa todella kökköä coverbändiä. 

Tässä surullisen kuuluisa otos, jonka jälkeen joku tarttui tiukasti hanuriini ja minä raivosin.

Kansanjuhlan tuntua sekä huutavia kansalaisia.

Tästä näkee kuinka lähellä itse kisat käytiin. Kyseessä siis Schladmingin päähiihtokeskus Planai. Kuva otettu meidän talon ulko-ovelta.

Do a deer a female deer

Lähdin Sound of Musicin innoittamana Salzburgiin. Junalippu maksoi suuntaansa vajaa pari kymppiä, ja matka kesti reilun puolitoista tuntia. En oikeastaan tiedä Salzburgista muuta kuin ne perinteiset "Mozart syntyi täällä" ja "Sound of Music kuvattiin täällä" -faktat, joten lähdin aika pitkälti takki auki samoilemaan pitkin Salzburgin katuja.

Aamuinen junamatka sujui maisemia ihaillen. Komiaa oli.

Juna-asemalle saapuessa mulla ei ollut mitään hajua mihin suuntaan mun pitäisi lähteä kävelemään päästäkseni mestoille. CityMaps2Go-sovellus tuli täällä todella tarpeeseen. Sovelluksella pystyy siis lataamaan offline-karttoja ja niistä näkee kaikki nähtävyydet, kaupat, ravintolat yms. Haahuillessani eteenpäin päätin pysähtyä kahville ja aamupalalle. (En ole muuten vielä saanut kunnon cappuccinoa mistään. Kaikki on ollut tuota suoraan koneesta kahvia.)

Tunnistatko rappuset? Sattumalta törmäsin ja Do Re Mi Fa -rappuset ne siinä! 

Koska en oikein tiennyt mitä kannattaa nähdä, kävelin vain sen suurempaa suunnitelmaa. Luin funikulaarista, joka menee ylös linnakkeelle. Fiksuna ajattelin etten halua 11 euron hissilippua, koska en edes tiedä mitä ylhäällä on. Vierestä lähti kuitenkin rappuset ja kelasin kävellä niitä vähän ylöspäin. 

Jatkoin kävelyä (kiipeämistä), kunnes päädyin ylös linnakkeen juurelle vain huomatakseni, että sisäänpääsy maksaa 8 euroa. Oli vähän huijattu olo. Ehkä olisi kannattanut selvittää mitä ylhäällä on ja mitä kannattaa maksaa. Sainpahan liikuntaa. Maksoin kuitenkin kiltisti ja menin sisään turisteilemaan.

Festung Hohensalzburg oli käytännössä tosi iso museo. Löytyi keskiaikaista miekkaa ja pöytää sekä kuninkaallinen sisähuussi. Oli historiaa ja faktaa ja muuta aika tylsää. Olihan paikka komea, mutta ehkä pitäisi olla kiinnostunut että jaksaisi kiertää koko mestan. Mutta siellä oli ilmainen Wi-Fi!

Takaisin alas käveltyäni (kävelysisäänpääsylippuun luonnollisesti kuului myös alas käveleminen...) päätin etsiä ruokapaikan. Etsimiseen meni noin kaksi tuntia ja löysin itseni Burger Kingistä. Siellä paikalliset romaninuorisolaiset yritti pummia multa ranskalaisia, joten great success. Olin kylmissäni, vitutti huono ruokailukokemus ja jalkoja särki, joten halusin nyt tosissani päästä lämpimään istumaan. Löysin turistikadun sivukujalta viehättävän kahvilan, jossa pitkätukkainen tarjoilijasetä tarjoili pelastuksen.

Kuumaa kaakaota kermavaahdolla, tietysti, sekä höyryävän kuuma(!) juustokakku! Istuin varmaan tunnin kahvilassa, luin vähän kirjaa ja meinasin nukahtaa.

Kaakaohetken jälkeen käppäilin vielä vähän turistikadulla ja käväisin muutamassa kaupassa. Juna-asemalle kävelin joenvartta pitkin illan hämärtyessä ja lintujen laulaessa. Oli aika keväinen fiilis. Junan lähtöön oli vielä aikaa, joten poikkesin aseman vieressä olevaan ostoskeskukseen. Iltapimeällä aseman alue oli muutenkin aika kuumottava, joten en liiemmin halunnut hengailla siellä. 

Ostarin ovella törmäsin tyttöön, joka kyseli osaanko englantia ja kuuntelenko rockmusiikkia. Selvisi, että tyttö oli virolainen ja yritti myydä bändinsä levyä. Olivat kuulemma soitelleet mm. Metallican sekä muiden aika kovien bändien kanssa (...) ja nyt tarvitsivat tukea kiertueeseen. Kerroin olevani Suomesta ja tyttö oli ihmeissään, että mitä täällä teen. Levyä en kuitenkaan ostanut mutta toivottelin onnea. 

Sisällä ostoskeskuksessa huomasin ystäväni Burger Kingistä ja yritin incognitona kävellä ohi. New Yorkerista ostin hätäiseen jonkun rätin ja painelin takaisin juna-asemalle. 

Kaiken kaikkiaan Salzburg oli nätti kaupunki, mutta jätti jotenkin kylmäksi ainakin näin päivän vierailun jälkeen. Jäin kaipaamaan jotain paikallista, jotain urbaania, hipsteriä. Nyt kaikki oli turistimeininkiä, shoppailumahikset lähinnä kallista euroryysyä, kultaa ja Mozartin kuulia. 

Random ramblings

Päivät täällä ovat menneet aika pitkälti kotosalla, kauppapyrähdyksillä ja kävelyillä. Torstaina tein päivävisiitin Salzburgiin, josta teen oman postauksen runsaiden kuvien kanssa. Sitä ennen läimäisen tänne pari hassua kuvaa alkuviikon päiviltä. Päiviltä, joina ei tapahtunut mitään.

Sää Schladmingissa on ollut aika vaihtelevaa. Alkuviikko oli pilvistä ja vettäkin satoi. Ihmettelin ikkunasta kuumailmapalloja ja kävin kävelyillä. Keskiviikkona tehtiin kävely paikalliseen Hoferiin (Lidlin tyylinen vedätys), joka sijaitsee ison tien varrella. Reittiin kuului kävelyä maaseututiellä, pimeällä valtatiellä sekä kotimatka joen vartta pitkin.