Kaupunkiin kerääntyi muutaman päivän ajaksi sankoin joukoin jengiä ympäri maailmaa. Kävijöitä oli noin 50 000 (vrt. Schladmingin väkiluku noin 4000). Hauptplatzille pystytettiin varmaan toistakymmentä kalja- ja glühweinkoppia, oli oheistuotteita, bratwurstia, leberkäseä sekä tietysti diskolava, jota hostasi maailman ärsyttävin dj. Tämä kaikki tietysti tapahtui lähes parvekkeemme alla. (Parvekkeen alla menevä sivukatu oli myös oiva pisoaari hätäisimmille.) Kovaäänisistä soi maanantaista tiistaihin aina yhtä mautonta aprés ski -humppaa.
Nautin. Not so much.
Toisaalta oli ihan kivaa, että kaupungissa ylipäätään tapahtui mitään. Menoa oli myöskin jokseenkin hauska ihmetellä, mutta koska Joonas oli töissä illat, en hirveästi viihtynyt humppakadulla itsekseni. Varsinkin kun ehdin seistä kadulla vajaan minuutin ottamassa Instagramia, päätti joku herrasmies tarrautua hanuristani kiinni. Taisi siinä päästä muutamat fuck yout kyseiselle herrasmiehelle.
Siirryin hetkeksi katsomaan kisaa ison screenin luokse, mutta koska humalaisten teinien meno alkoi samantien ärsyttää, päätin lähteä kotiin. Kotona katsottiin kämppiksen kanssa kisaa hetken televisiosta. Katsomossa oli paikallisia julkkiksia mm. Sissin näyttelijä. Kilpailuyleisön huuto ja hurraus kuului lähes sisälle asti. Itävaltalaiset kannustivat tietysti omiaan, mutta olipa kisassa mukana muutama suomalainenkin. Yllättäen eivät pärjänneet. Lopulta kisan voitti norjalainen nuori lupaus. Taisi paikallisia hieman vituttaa.
Joonas pääsi töistä klo 23 ja soitti, että haluanko vielä lähteä moikkaamaan kavereita humppakadulle. Selvähän se. Kisan jälkeen meno oli hieman rauhoittunut, kun jengi alkoi siirtyä after partyihin. Juotiin glühweinit ja kuunneltiin ysärimusaa. Tungettiin vielä itsemme Maria's-baariin, joka oli aivan tupaten täynnä. Portsari oli ilmeisen fiiliksissä ja päästi kaikki sisään (myös selkeästi alaikäiset), kunnes paikan omistaja kävi vähän ojentamassa, että joku roti. Juotiin yhdet ja mentiin kotiin.
Edellisenä yönä alkanut lumisade jatkui iloksemme koko viikonlopun. Kisaa edeltävänä lauantaina oltiin mäessä taas koko päivän. Kivaa kun oli kunnolla lunta ja maisemat näyttivät siltä miltä pitikin. Sain yksityisopetusta Joonaksen työkaverilta Roselta, joka on lumilautauilun opettaja.
Humppakadulla oli vielä iltapäivällä rauhallista. Iltaan mennessä tämäkin oli täyteen ammuttu erivärisiä tuulipukuja.
Parkkipaikalle oli roudattu lava ja screeni. Kuuntelin hetken aikaa todella kökköä coverbändiä.
Tässä surullisen kuuluisa otos, jonka jälkeen joku tarttui tiukasti hanuriini ja minä raivosin.
Kansanjuhlan tuntua sekä huutavia kansalaisia.
Tästä näkee kuinka lähellä itse kisat käytiin. Kyseessä siis Schladmingin päähiihtokeskus Planai. Kuva otettu meidän talon ulko-ovelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti