Eilen kävin hakemassa uutta passia. Olin varannut ajan epätavallisen aikaisin (10:30), jotta olisi pakko herätä ajoissa. Kaunis ja aurinkoinen sää innoitti kävelemään Pasilasta Töölönrantaan. Päätin mennä ensin Cafe Pirittaan lounaalle ja siitä jatkaa matkaani Kaisaniemien kasvitieteelliseen puutarhaan. Kävin siellä noin vuosi sitten työkeikalla kuvaamassa tulppaaneja ja olen siitä saakka halunnut mennä sinne uudelleen.
Astuessani sisälle trooppiseen kasvihuoneeseen lämmin kostea ilma iski vasten kasvoja ja rillit huurtuivat. Tiistaina keskellä päivää kasvitieteellisessä oli hiljaista. Vain minä ja pari eläkeläistä fiilistelisteltiin viherloistoa ja ikkunoiden läpi siivilöityvää aurinkoa.
Dr. Livingstone, I presume? Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneet on rakennettu 1800-luvun lopulla. Huoneissa voi leikkiä tutkimusmatkailijaa ja seikkailla niin sademetsässä kuin savannillakin. Saintpaulia-huoneessa tekee mieli laulaa St. Pauli ja Reeperbahn...
Jättilumpeita ei tällä kertaa ollut, sillä ne vasta istutetaan tähän aikaan vuodesta. Lummehuoneessa oli kuitenkin äärimmäisen rento meininki. Vähän kuin olisi ollut self help -opasvideossa.
