Mustavalkoinen kevät - ihmisiä ja eläimiä

Toinen osa kevään mustavalkoisista hetkistä.

Mustavalkoinen oli kevät

Vihdoin sain kuvattua ja kehitettyä keväisen mustavalkorullan. Negat digitoin ensimmäistä kertaa ihan itse ja jälki on ehkä sen mukaista. Toisaalta kehitysjälkikään ei miellyttänyt, sillä useissa kuvissa on naarmuja ja muita skraiduja. Asematunnelin kuvapiste ei jatkossa saa filmejäni.

Kamerana jälleen kerran Olympus Trip 35, johon olen todella tykästynyt. Kameran automaatti toimi mustavalkoisen filmin kanssa ihan kivasti, vaikka useiden kuvien kohdalla automaatti on aliarvioinut (vai yliarvioinut?) valon määrän. Kuvia on siis digitoidessa avattu jonnin verran.

Keväisiä maisemia mustavalkoisena

Wilde Wasser Path

Vuorimaisemia filmillä - takaisin kesään 2014

Viime kesän maisemia ja muistoa kunnioittaen, Siiri

Talvipäivä filmillä - loppiainen 2015

Päivä kasvitieteellisessä puutarhassa

Olen ollut takaisin Suomessa jo yli kuukauden. Työttömän arki menee aika pitkälti samalla lailla kuin Schladmingissakin. Olen yrittänyt vähintään kerran päivässä käydä ulkona, asioilla, kaupungilla, kaupassa tai ihan vain kävelemässä. Samalla olen koettanut fiilistellä Helsinkiä. Se kuitenkin on tämän hetkinen kotikaupunkini. Viikon kohokohta on joka sunnuntainen tyttöjen skeittivuoro Kontulassa. Kehitystä on tapahtunut huimasti sitten viime kesän.

Eilen kävin hakemassa uutta passia. Olin varannut ajan epätavallisen aikaisin (10:30), jotta olisi pakko herätä ajoissa. Kaunis ja aurinkoinen sää innoitti kävelemään Pasilasta Töölönrantaan. Päätin mennä ensin Cafe Pirittaan lounaalle ja siitä jatkaa matkaani Kaisaniemien kasvitieteelliseen puutarhaan. Kävin siellä noin vuosi sitten työkeikalla kuvaamassa tulppaaneja ja olen siitä saakka halunnut mennä sinne uudelleen.

Astuessani sisälle trooppiseen kasvihuoneeseen lämmin kostea ilma iski vasten kasvoja ja rillit huurtuivat. Tiistaina keskellä päivää kasvitieteellisessä oli hiljaista. Vain minä ja pari eläkeläistä fiilistelisteltiin viherloistoa ja ikkunoiden läpi siivilöityvää aurinkoa.

Dr. Livingstone, I presume? Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneet on rakennettu 1800-luvun lopulla. Huoneissa voi leikkiä tutkimusmatkailijaa ja seikkailla niin sademetsässä kuin savannillakin. Saintpaulia-huoneessa tekee mieli laulaa St. Pauli ja Reeperbahn...

Ihmeteltävää riittää, kun kokoelmassa on noin 1300 kasvikantaa. Latinankieliset nimet naurattavat. Keskityin tosin nimien sijasta ulkonäön ihailemiseen.

Jättilumpeita ei tällä kertaa ollut, sillä ne vasta istutetaan tähän aikaan vuodesta. Lummehuoneessa oli kuitenkin äärimmäisen rento meininki. Vähän kuin olisi ollut self help -opasvideossa.

Paratiisissa rentoutuessa oli keväinen sää muuttunut pilviseksi ja harmaaksi, ja lähtiessä satoi jopa lunta ehkä kaksi sekuntia. Suosittelen ehdottomasti vierailua puutarhassa! Todellinen keidas keskellä kaupunkia ja kesällä varmaan vielä upeampi.

Paluulippu ja viime viikon kuulumiset

Ostin tänään paluulipun. Olen nyt ollut täällä vähän yli neljä viikkoa enkä keksi enää mitään erityistä kirjoitettavaa (tai kuvattavaakaan). Paluu ei juurikaan ole mieleeni mutta kai se vähän niin kuin täytyy. Paluu tapahtuu kahden viikon kuluttua.

Oltiin viikonloppuna taas mäessä. Lunta satoi suhteellisen sakeasti, mutta se ei menoa haitannut, päinvastoin oli paljon hauskempaa. Mulla ainakin oli. Kaipa sitä voisi kutsua jopa oikeaksi lumilautailuksi. Sain myös ensikosketukseni kunnon putskuun, vaikka ei sitä mun laskemista voi puuterilaskemiseksi kutsua. Pompin kinoksissa aika innoissani varsinkin, kun kuultiin, että Enni Rukajärvi oli voittanut hopeaa! Tehtiin yksi nousu myös Hochwurzenin huipulle, mutta sieltä alastulo oli aika rankka, koska rinne oli pitkä, aika jyrkkä ja tosi muhkurainen kaikesta ekstralumesta.

Viime viikko meni muuten aika vauhdilla suomalaista vierasta viihdyttäen. Tosin taisi enemmän olla mulle viihdykettä, kun sai seuraa päiviksi hehe. Tuli myös käytyä pariin otteeseen lempparikahvilassani täällä.

Artisan on pieni viehättävä kahvila/bistro vähän sivummalla Schladmingin keskustasta (poissa turistirysistä). Heidän periaatteensa on tarjoilla ruokaa vähän eri puolilta maailmaa ja aika kasvispainotteisesti. Sieltä saa myös oikeaa cappuccinoa oikeasta kahvikoneesta! Kaikki tehdään itse asiakkaitten silmien alla, huoneessa tuoksuu itämaiset mausteet ja sieltä voi myös ostaa itämaisia sisustusjuttuja, mausteita, koruja ja sen sellaista.

Juttelin omistajien kanssa, kun huomasin, että tarjoavat suomalaista glögiä! Löytyy alkoholilla ja ilman. Sanoivat etteivät ole koskaan maistaneet oikeaa glögiä, löysivät vaan netistä ja kehittivät reseptin. Siistiä! Olivat tosin käyneet Suomessa, kun oli halvalla päässyt RyanAirilla. Tiedän, Suomi ja halpa harvoin kuuluvat samaan lauseeseen. Juteltiin siinä sitten tovi ja kyselivät multa mitä teen täällä. Kysyivät myös mikä olisi perinteistä suomalaista ruokaa. En oikein keksinyt mitään. Olisi kyllä siistiä viedä sinne jotain ideoita, mitä voisivat tehdä. Ajatuksia, ehdotuksia otetaan vastaan (jos tätä joku lukee)!

Täytyy kyllä vielä käydä syömässä ja kahvittelemassa siellä, että saisi leimakortin täyteen. On vaan alkanut piheys iskeä näin loppupuolella reissua. Toki vallitseva työttömyyskin liittyy vahvasti tämän hetkiseen kitsauteeni..

Suunnitelmissa vielä ainakin käydä tsekkaamassa paikallinen uimahalli/kylpylä, ostaa tuliaiset (onko muuten halpiskosmetiikkatoiveita/tarpeita?), käydä vielä mäessä ja kai vaan fiilistellä loppuaikaa. Reissu päättyy Zürichiin, jossa vietetään Joonaksen kanssa vika viikonloppu. Sitten Joonas tulee takaisin Schladmingiin ja mä lennän Suomeen.

Perseestä.

Hiihtoloma-aika ja laskettelijoita riitti lauantai-iltapäivällä. Huomaa Planain ensimmäinen kabiini (vaimiksnoitasanotaan) sekä maailmanmestarilehmä.

Retardi juhlii Ennin hopeaa ja iloiset laskunaamat. Huomaa kuvassa yksisarvinen ja taidekummitussuksija.

Glögi listalla (aika suolainen hinta alkoholittomalle) sekä kaakao Artisanissa.